Eilen yleisö taputti
kun 62-vuotias aatelismies polvistui
26-vuotiaan neidon eteen ja
pyysi jakamaan elämänsä
kanssaan.

Nyt tuonikäisen miehen kiima
medikalisoidaan,
Kännykkä pois tuollaiselta!
Katkaiskaa sen nettiyhteys!
Digitaalinenkastraatio
on vähintä
mitä se ansaitsee!

Seniori, seniili
mitä sellaisella
enää tekee
itsensä vain
naurettavaksi.

Leipä on loppunut,
kansa saakoon sirkushuveja

Uudet tukat föönattuna
ne marssivat esiin
Vanhat jermut
eivät ole ehtineet vielä edes hautaan
kun ne jo vaihtelevat sloganeita keskenään.

Hallitusneuvottelut aloitetaan halauksilla.
Hyvä meidän sukupolvi!
Lama-Suomen kyykyttämät
pätkätyöläiset!

Vaatii kylmähermoisuutta hakeutua
tuohon realityTV-kastiin,
kasvojen säilyttämiseen riittää
että osaa pitää näppinsä kurissa
silläkin riskillä
että haukutaan värittömäksi
tai liian sliipatuksi

50-lukulaiset kiittävät
kumartavat ja
häipyvät
säilykevirkoihin
kommentoimaan

Se on maan tapa.

Keski-ikäinen kiima ei ujostele.
Se puhkoo säälimättömästi tyhjiöpakattuja tunteita.
Se on kierrätyksen mestari,
kuitenkin siinä on jotain lähes
hellyyttävän kömpelöä
ja rujoa.

Nuoruuden edessä se haparoi,
nöyristelee.
Nuoruuden röyhkeä profiili on
hengästyttävän kaunis
ja saavuttamaton,
kuin ilmaan piirretty
huokaus

Valomerkin aikaan
se säpsähtää hereille
omasta sängystä
vieraasta elämästä

Sateisena aamuna yö ei ole valkea,
se on harmaa
kostea rätti
vasten pielusta,
johon joku
on saattanut piilottaa
ääneen elämättömät fantasiat.

Kertakäyttökulttuurissa
kaksi viikkoa on sopiva aallonpituus,
vanhempana tunteiden amplitudit
ovat jääneet huomattavasti lyhyemmiksi

Sielu ei kuule ultraääniä,
ainoa mikä jää jäljelle
on kohdun taajuus.

Pegasos

Minussa ei ole mitään kevytkenkäistä. Minua et saa kiinni tyhjistä lupauksista. Sinun takiasi en nouse selkään, korkeintaan kasvatan siiventyngät.

Miksi paeta arkea, kun sen voi elää läpi, raskaasti hengittäenkin voi päästä perille. Lapset tekevät päivitykset silmiinsä. Eikä asiat muutu, vaikka kuluisivat kaikki maailman päivät.

Minua ei houkutella vieraisiin venesatamiin, olen väyläni itse ruopannut.
Kevyt tuulenvire ulapalta kirjoittaa viestin hiuksiini.
Lähetän ajatuksen, veden tuoksu tulee ihon läpi.

Runotorstai haaste 169

Silkkaa jazzia

Puhalla paha poika! Soita minutkin tyhjiin. Yksikään nuotti ei saa jäädä kiinni. Vain tuoksusi on voimakkaampi kuin trumpetin tärisevä, haukkova parkaisu.
Olisin odottanut sinulta enemmän. Helppo sanoa, vaikea vaatia, jos itse on tottunut vain pimputtelemaan ulkoa opittuja nuotteja. Minä yritin kuulla sinusta luotien rapinan betoniseiniä vasten, Sarajevon taivaalle ammutut raketit, lasten itkun kellareissa, koputukset oveen, joka saa veren jäätymään. Mutta en kuullut.